Woodora

Kuvittele mökkipihan ilta. Ulkona sataa hiljaa, pimeys laskeutuu kuin peitto, ja takkatuli loimuaa jo sisällä. Koti on hiljainen – sellaisella tavalla, joka ei kaipaa sanoja.

Silloin sytytät valaisimen.

Ei minkä tahansa valaisimen, vaan sellaisen, joka tuntuu siltä kuin metsä hengittäisi. Puu on lämmin ja elävä, valo pehmeä ja lempeä. Se ei vain valaise – se kertoo tarinaa. Tarinaa käsistä, jotka sen rakensivat, metsästä, josta se syntyi, ja rauhasta, jota se tuo tullessaan.

Se ei kilpaile huomiosta. Se vain on – ja siksi sen huomaa.

Hiljaisuuden valo. Ehkä juuri se puuttuu kodistasi.